Ote osaston 50-vuotis historiikista:

JUNALLA TAMPEREELLE

Kaksi hämeenlinnalaista sähköasentajaa matkusti 1970-kuvun alkupuolella junalla Hämeenlinnasta Tampereelle. Silloisen Hankkijan sähköasentajien luottamusmies Erkki Salminen ja Rautaruukin sähköasentajien luottamusmies Veikko Siivikko olivat matkalla Sähköliittoon kuultaviksi.

Asia, josta miehet oli kutsuttu liittoon, oli Hämeenlinnassa uusi. Rautaruukkia vastaavaa teollisuutta ei paikkakunnalla aikaisemmin ollut. Tehtaan käynnistyttyä 1971 ongelmia tuotti se, että Hankkija työnantajana ja Rautaruukki töiden tilaajana esitti Hankkijan asentajille sähköalan työtehtäviä, jotka Rautaruukin sähköasentajien mielestä olisivat olleet heidän töitään.

Näiden työtehtävien rajaaminen oli ongelmallista. Salmisen mukaan niistä sopiminen oli todellista nuoralla tanssimista. ”Oli huolehdittava siitä, ettei syytetty työstä kieltäytymisestä, mutta toisaalta myös siitä, ettei loukattua tehtaan sähköasentajien reviiriasetelmia.”

Hämeenlinnan sähkötyöntekijäin ammattiosasto oli voinut toimintansa ensimmäisen neljännesvuosisadan ajan, perustamisvuodesta 1955, toimia perinteisten sopimusalojen edunvalvojana. Ammattiosastossa olivat edustettuina rakennussähköasentajien eli nykyisten talotekniikan, voimalaitos- ja sähkönjakelu- eli energia-alan sekä teollisuussähköasentajien sopimusryhmät. Ryhmien kesken vallitsi tasapaino ja ne olivat suhteellisen osuutensa mukaisesti edustettuina myös ammattiosaston toimikunnassa.

Rautaruukin tulo Hämeenlinnaan muutti tilannetta. Teollisuussähköasentajien määrä lisääntyi yhtäkkiä. Tähän saakka ulkopuoliset olivat tehneet vain satunnaisesti tai vähäisessä määrin sähköasennustöitä joillakin tehtailla, esimerkiksi Saarioisilla. Metsäliitolla ja useissa muissa tehtaissa niiden oman asentajat tekivät nämä työt.

Rautaruukin johto arvioi, että rakennusvaiheen päätyttyä ja tehtaan tuotannon alettua heillä oli riittävästi asentajia laitoksen sähkökunnossapitoa varten. Satunnaiset työhuiput aiottiin tasata ulkopuolisilla. Rautaruukin sähköasentajat olivat tietenkin eri mieltä. He taistelivat työpaikoistaan.

Lopulta ongelmat kärjistyivät niin, että niistä huolestuttiin liitossakin. Niinpä ulkopuolista työvoimaa Rautaruukille tarjoavan Hankkijan sähköasentajien luottamusmies Erkki Salminen ja tavallaan vastapuolta edustava Rautaruukin sähköasentajien luottamusmies Veikko Siivikko kutsuttiin Sähköliittoon, ”ojennattaviksi”, kuten Salminen sanoo. Salminen otti vastaan talotekniikan sopimusalasta vastaavaa toimitsija, Siivikon teollisuusasentajien toimitsija.

”Junalla me sinne Veikon kanssa pyyhkäistiin, kumpikin alansa toimitsijan puhutteluun. Saimme evästykset. Ne saatuamme poikkesimme Tampereelle pubiin ottamaan tuopilliset. Siinä sitten totesimme, että liiton evästykset olivat hyvät, mutta kyllä ongelmat työmailla on ratkottava. Ja niin me tehtiin, monta kertaa.”

Erkki Salminen oli ollut Sähköliiton jäsen yli neljä vuosikymmentä. hän liittyi jäseneksi 1962 ja työskenteli Renkamalla yli 10 vuotta. Hankkijalla hänelle kertyi työvuosia yli 20 ja väliin mahtui myös työtä Etelä-Hämeen Kunnossapito Oy:ssä vuoden ajan ja sitten Tekmanni Oy:ssä toistakymmentä vuotta. Hankkijalla ja Tekmannilla Salminen oli osan työajastaan luottamusmiehenä.

Salminen kertoo seuranneensa osaston toimintaa ja osallistuneensa siihen 1970-luvulta lähtien. ”1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alkupuolella asennusalalla elettiin eräänlaista murroskautta. Sähköliitossa Reijo Tihinen teki urakkapuolella merkittävää uudistustyötä. Osastoon nimettiin kouluttajia opastamaan ja valvomaan urakan laskentaa, työmaakirjapitoa ja työmaa-asiakirjojen tekoa.”

”Asentajakunta on ollut melko valveutunutta aina viime vuosiin saakka. Nyt tilanne näyttää hieman huolestuttavalta”, Salminen aprikoi.

Osaston toimintaa hän kiittää. ” Esimerkiksi tiedon tarjonta tavoittaa jokaisen. Kokouksissa käsitellään entistä enemmän työpaikkojen ongelmia ja ilojakin.”

Viisaus tuopin ääressä

Miksi Hämeenlinnan Sähkötyöntekijäin 50-vuotisjuhlakirja alkaa episodilla kahden sähköasentajan Tampereen matkasta?

Matkallahan ei selvitelty työntekijäin ja työnantajien välisiä kiistoja, vaan tavallaan vastakkain olivat kaksi eri sopimusalan työntekijäkuntaa, kumpikin Sähköliitosta.

Ehkä perusteluksi voisi esittää, että Hämeenlinnan sähkötyöntekijäin ammattiosastosta on aina tehty Tampereen matkoja, useimmiten junalla. Mutta avainsana löytyy Erkki Salmisen ja Veikko Siivikon keskustelusta tuopin ääressä. Miehet kiittelevät, ehkä vähän ironiseen sävyyn, liiton ohjeita asiassa. Tärkein sisältyy kuitenkin virkkeeseen ” …kyllä ongelmia on työmailla ratkaistava. Ja niin me teimme monta kertaa.”